Jos metsään haluat mennä nyt...tai puistomaisiin olosuhteisiin mailan kanssa

Kuva: Helga, viime kesänä Itä-Suomessa retkeillessä

Helluntaita.

Jos ei heilaa jne. Oma heila on asustellut samassa osoitteessa yli kolmekymmentä helluntaita ja vielä kuuluu tapansa mukaan puhelevan itsekseen tuolla yläkerrassa. Jos oikein arvaan, keskittyy johonkin toimeen tai jokin tavara on hukassa. Helluntaiheila, jonka veroista ei elämässä toista vastaan tule. Kun elinvuosia itse kullakin karttuu, havaitsee elämän antamia lahjoja, ilmaiseksi saatuja. Niitä joskus piti itsestäänselvyyksinä. Sittemmin on tajunnut niiden kalliin arvon.

@@@

Tälläinen pyhäpäivä on itsessään jo helmi, kun herää hyvin levänneenä ilman herätyskelloa aamuvarhain, hyppää ulkoiluvaatteissa pyörän päälle ja painelee koiran kanssa metsään. Nyt kun on sadellut, tuoksuu metsä huumaavalta! Metsäautotiet ja polut suorastaan imuroivat etenemään yhä syvemmälle metsän siimekseen, jossa lintujen konsertti tervehtii tulijaa. Metsään mennessä huuteli kuovi, laulurastas huilutteli säkeistöjään, kirjosieppo hyppeli oksalle istumaan, keltasirkku luritteli oman viestinsä, tiaiset kirskuttivat ja käki kukkui. 

Eipä tarvi vääntäytyi tunkkaisiin konserttisaleihin, eikä ahtaiden penkkirivien väliin maksettu lippu kourassaan, kun voi polkaista lintujen ilmaiskonserttiin! Suomen metsä on lahja kansalaiselleen.

http://www.gofinland.org/finnish-nature-and-wildlife-overview/

@@@

Syvällä metsätien päässä kohtasin harmillisen näyn, metsäteillä yleisen: metsää oli käytetty henkilökohtaisena kaatopaikkana. Kasassa oli samaa materiaalia, jota pari viikkoa sitten siivosin toisesta metsästä: puutarhurin jätteitä. Puutarhurimme on kaatopaikkamaksun säästämiseksi kärrännyt sotkunsa härskisti metsään. Miksei kaatanut niitä omalle pihalleen? Puutarhurimme ei takuulla ole nuorisoa, vaan keski-ikäinen. Näin väitän!

Viimeksi oli roskamaisterimme vaihtanut samalla kukkamullat. Multapussit oli jättänyt siihen. Tokihan mullat on kätevä vaihtaa metsässä. Ei pikkukoti likaannu. Logiikka ei kuitenkaan etene pikkukodin ulkopuolelle. "Kepeät mullat haudallesi mullanvaihtaja, että koirien on helpompi nostaa siihen kinttunsa." (Antiikin sanonta omasta päästä muotoiltuna.)

Tänään löydetyssä puutarharoskakasassa oli maalipurkin kansia ja rikkinäinen puutarhaletku. Kieputin sen isoksi rullaksi ja lastasin pyöräntarakalle, jonne se hädin tuskin mahtui. Samassa kasassa oli kaikenlaista muutakin roinaa, jota pitää käydä napsimassa kesän mittaan ja vien omaan jäteastiaan. Jos koirani kakkii pyörätien reunan pusikkoon, niin nou worries. Viisas, vanha hoitaja sanoi kerran: "Muoviroska ja tupakantumppi jää maahan ja lasi viiltää jalan, mutta koiran kakkaan kasvaa kukka. "

@@@

Kuva: www.gofinland.org (linkki yllä)

Kolopallon pelikausi alkoi meikäläisellä eilen. Enpä tiedä, ketä tämä kiinnostaa, mutta jos on kolopalloilijoita, niin jakavat varmasti kokemukset. Meinaan, että ainakin meikäläisen mielestä kannattaa:

1. Harjoitella itsekseen neljällä pallolla ja hakeutua sellaiseen kellonaikaan kentälle, ettei siellä ole ruuhkaa. (Selitys alla*) Mikäli edessä on neljän pelaajan ryhmä (=etenee hitaasti), sitä parempi. Voi himmailla lyöntejään, ottaa monella pallolla "näin...eipäs kun näin...ei kun näin"- tyyppisiä harjoitteita. 

Lisäksi voi ruokottomasti kehua itseään ääneen: "Aika makeen lyönnin osasit! Aika hienosti vedit tuosta lammen yli! Wau, mikä lyönti!"

Seurassa pelatessa kannattaa kääntää tämä toisinpäin (mutta kehua toki itseään hiljaa mielessään edelleen). Meinaan, pelikierroksella ei parane mennä itteään kehumaan edes onnistuessaan. Tulee vihaisia mulkaisuja ja pirullisia kommentteja. Tai sitten joku alkaa retostaa, kuinka siskonmiehenserkku on maailman huippupelaajia tai naapurin Taiston adoptiosisko vetää maajoukkuevalmennuksia Espanjassa valtavalla hasiendallaan, jossa sillä on myös palvelijoita. 

(Ja minä kysyn: miten se adoptiosiskon tilanne nyt tähän tilanteeseen liittyy? )

Vaan näin pitää sanoa: "Voi surku! En ikinä opi kunnolla lyömään veden yli, vaikka nyt menikin. Mun lyönnit on kamalia! Kattokaa vaikka (ja sitten lyö maahan tai soketin tai hätätapauksessa voi kokeilla myös hutilyöntiä)!"

2. Unohtaa koko hemmetin tuloskortti ja lyöntien fanaattinen laskeminen: sou what! Tiger Woodsia meistä ei kuitenkaan enää kehity (lapset erikseen). Nimimerkillä "Laura Davies"-tätipelaaja.

...btw: moni stressaa lyöntimäärän kanssa ja manailee itseään, mailojaan, pelitovereitaan, kipeää lonkkaa, huonoja silmälaseja jne loputtomiin. Kun vierestä tekisi mieli sanoa, että harjoittelisit sinäkin enemmän, niin tavoittaisit tason, jota nyt yrität räpiköiden tuskanhiessä itsellesi repiä. (Pätee myös muihin lajeihin.)

3. Muistaa aiemmat itselle kehitellyt avainvinkit.  (Monet kirjaa nämä ylöskin, samoin meikäläinen.)

Vinkkejä näyttää tulleen mukaan myös ratsastuksesta: laji lajia tukee!

- Muista kanan kädet :D 

(Tämän neuvon helluntaiheila muokkasi loistavalta golfopettajalta, joka oli eräällä 

paikkakunnalla asuessa, kiitos paljon A!) Tarkoittaa: vasen lapa nousee lyödessä ylös kuin kanan siipi)

- Muista apinan kädet! (Roikkuu edessä alhaalla rentona.)

- Muista unohtaa apinanraivo.

- Muista Hesarit kainaloissa mailan osuessa palloon.

- Muista ottaa pallo (ja peli!) löysin rantein.

- Muista (ja tämä käänteentekevä uutuus hevoselta), että lyöntihetkellä istut hevosen selässä (= jalat ei lähde liian aikaisin vaeltamaan, jolloin iskuvoimaa menee harakoille)

- Muista, että maila vain nostetaan kepeästi ylös ja piiska lähtee vasta alaspäin. 

Sitten pitää vain toivoa, ettei käy kuin Aku Ankalle. Hän löi niin isolla draiverilla, että lähti sen mukana itsekin. :)

Hyvää helluntaita toivoo,

teidän Helga

Selitys alla*

- Kerran kävi, että kenttä oli tupaten täynnä. Edessä oli neljän pelaajan ryhmiä (maksimiryhmäkoko on 4 pelaajaa). Himmailin viheriöllä useammalla pallolla, kun takanani tuleva ryhmä pelasi kintuilleni koko ajan ymmärtämättä, että kenttä etenee hitaasti ruuhkan takia, enkä pääse alta pois kun edessä jumittaa. He hikeentyivät ihan hiiteen ja karjuivat, että täällä pelataan vain yhdellä pallolla! Lopputulos: seisoin heidän kanssaan seuraavan väylän aloituspaikalla (=tiipaikka) odottamassa, että ruuhka edessä etenisi. Eihän se ruuhka mihinkään siitä hävinnyt. 

Conclusion: hermot kireellä ei kannata ryhtyä kuin nyrkkeilijäksi.