Kosken kuohuja ja "Peloittelen hieman itseäni"-tarinoita

Kiutaköngäs, Oulanka, Kuusamo

Äitienpäivä alkaa kallistua ehtoopuolelle. Televisioon on unohtunut Liv-kanava, jossa barbin ukon näköinen mies katsoo etelämeren rannalle katetun shampanjaillallisen ylitse vaaleaa neitokaista ja kähisee tuntemuksiaan. Voi elläimen käsi, minä ajattelen: kyllä meitä naisia (ja äitejä) on sitten monessa mukana.

(Jos tuo neito on viekas ja viisas, hän toki ottaa tästä kammottavasta tositeevee-systeemistä itselleen jonkin verran näkyvyyttä - jos kohta sitä johonkin tarvitsee - ja lisäksi vähän fyffeä itsenäiseen elämiseen. Mutta tunteitaan ei tuohon sörsselssöniin satsaa.)

@@@

Kiutaköngäs oli paikoillaan. Tulvahan siellä on. Muissa asioissa tekstarilla lähestynyt retkeily-ystävä ehätti jo varottelemaan, että vesi on kylmää ja et sitten sinne kuohuihin lähde mitään omia harrastuksia virittelemään. Tirskahtelin itsekseni ja tekstasin takaisin, ettei mitään hätää. Kallioilla nimittäin roikkui naisia parhaissa kaupunkihuiveissaan ja semmoisilla kippaskengillä, että ihmetellä täytyi. Toki useimmat suomalaiset oli pukeutuneet niin kuin suomalaisilla on tapana: järkevästi kenkiä myöten ja asianmukaisin vermein kaikkinensa.

Upea paikka tuo Kiutaköngäs on näin useamman taukovuoden jälkeenkin! Olinko jo unohtanut? Kaikki ne lukuisat ihmiset, jotka sinne saakka olivat tulleet, eivät turhaan olleet liikkeellä: koskien jyly oli tulva-aikana upea. 

Ilahduttavan paljon oli liikkeellä lapsiperheitä. Hieno asia, että vahemmat istuttavat lapsiin retkeilyn innostuksen aloittelemalla pienin askelin niin, että annostelu on lapselle sopiva. Mikä tahansa innostus on helppo tappaa jo alussa, mikäli aikuinen ei malta pysyä lestissään. 

@@@

Kiutaköngäs, kuva: Helga

Muistelen käyneeni Oulangalla varovasti arvioiden viimeksi noin 15 vuotta sitten. Olen vähän kaihtanut näitä suurten kansanjoukkojen alueita (vrt. Savonlinnan oopperajuhlat, Pori jazz, Repovesi, Saariselkä ja sen semmoiset). 

Osallistuin tuolloin hassuun retkeen porukassa, josta en tuntenut ketään. Hieman hekottelin partaani havaitessani olevani porukan ainut naispuolinen :) Mutta pojat otti meikäläisen reilusti vaan yhtenä häiskänä muiden muassa ja sillä sipuli. Telttailtiin muistaakseni kolme yötä tuolla alueella ja nähtiin karhun p*skaa, muttei onneksi sen omistajaa. Rajavyöhykkeen vieressäkin käytiin ja saatiin seuraa hauskoista rajamiehistä. Jos tohtisin, laittaisin tähän sen kuvan. jotka koko poikakööristä otin. Se on albumini upeimpia helmiä: näin monta poikapuolista meikäläisen kanssa metsässä! 

No, Oulangan suosiosta ja polkujen kulumisesta on viime vuosina oltu huolissaan, ehkei aiheetta. Polku on leventynyt lähestulkoon pyörätieksi ja kävijöitä on paljon.  Mutta huono homma sekin olisi, jos tälläinen aarre pidettäisi piilossa ja puomien takana.

Oulangan kansallispuiston infopistettä voi lämpimästi suositella! Ystävällinen palvelu ja huolellisesti tehty näyttely ynnä mukava kahvila juopaista vaikka munkkikaffeet.

@@@

Retkeily on monelle onnen, ilon ja virkistyksen lähde. Kuulun siihen joukkoon. Hienoa asua maassa, jossa retkikohteita riittää ja halutessaan pääsee sellaisille taipaleille, ettei tarvi olla sosiaalinen kellekään muulle kuin itselleen ja retkitoverilleen. En harrasta soolo-extreme-reissuja, enkä yksin uskaltaudu päiväretkiä kauemmaksi. Mieli kyllä tekisi ja salaa huomaan tälläistä vähän suunnittelevanikin. Rohkeutta kuitenkin syövät ne muutamat tarinat, joita yksinretkeilijöiden epäonnistumisista olen kuullut ja todeksi tiedän. Huolettomalla tauolla reppu (ja viestinvälineet) voi unohtua kannon nokkaan purolle rientäessä ja jalka lipeääkin kivenkoloon ja sääriluu katkeaa, niin se on siinä. Kun ei ole pakko lähteä, niin parempi nauttia asioista pikkuripaus kerrallaan.

...toki täysin eri asia on, jos nyt sattuu vähän hevosella estettä hypätessä tai maastossa hevon hermostuessa lentämään päistikkaa niskoilleen. Siinä on kuitenkin joku ainakin näkemässä, eikä yksin tarvi menehtyä. Lanssinkin saa ja joissain päin Suomea jopa helikopterin paikalle juhlallisesti toteamaan, että pulssitonhan se on.

Näihin virkistäviin puheisiin :D,

Teidän Helga